Tänä aamuna oli yliopistolla "pyöräilypäivä", oli pyörätohtoria ja pyörinpesupaikkoja. Mikä on hienoa!
Itselläni pääasiallinen motivaatio saapua paikalle oli tulla katsomaan työttömien kunnostamia pyöriä joita oli pihassa myynnissä. Tuumasin että voisin löytää jonkin kieputtimen käyttöpyöräksi jolla uskaltaisi lähteä terassille ilman, että kokoajan tarvitsisi kurkkia onko se vielä paikallaan ja jota uskaltaisin pitää pyörävarastossa enkä asunnossani / parvekkeella pitkäkyntisten varalta. Tai ehkäpä 80-luvun teräsrunkoinen käyräsarvinen tai jopa ratapyörä olisi päässyt myyntiin!
Odotukset olivat siis kovat. Saavuin paikalle melko myöhään, tilaisuus loppui jo kahdeltatoista, mutta myynnissä olevien pyörien rivi näytti olevan koskematon. Kiertelin letkan päästä päähän ja tihrustin hintalappuja. 100€ jääkäripyörästä?! En ole varma millä hinnoilla pyöriä esimerkiksi huutokaupoissa myydään, mutta parkkipaikalta tuskin kukaan ostaa pyörää tuolla hinnalla. Samoin hyvin kolhitun näköinen Jopo oli 100€. Rehellisyyden nimissä on mainittava että hiukan vanhempia "maastopyöriä" oli noin 50-70€ hintaluokassa.
Työlle ja vaivalle on tietenkin laskettava hintaa, samoin kuin osille jotka pyöriin on vaihdettu, mutta iso osa näytti käyneen läpi vain putsaus & rasvaus -operaation. Tätä tuki erääseen hintalappuun kirjoitettu "uudet ketjut".
Näin näppituntumalta olisi luullut että paikalle olisi kannattanut tuoda 20-40€ pyöriä ja myydä suurehko määrä. Kalliimpia (70-100€) pyöriä olisi kannattanut mainostaa etukäteen, että potenttiaaliset ostajat olisivat osanneet varata riittävästi käteistä kauppaa varten.
Saatan tietenkin olla täysin hakoteillä ja kaikki edullisemmat pyörät oli jo myyty, mutta tälläinen käsitys minulle jäi.
Muusta touhusta ei ole paljon sanottavaa, pyörätohtorille oli kovasti jonoa ja pesupaikoillakin oli aika vilske. Valitettavasti en ehtinyt jäämään turinoimaan ihmisten kera, enkä osallistumaan yhteislenkille kohti Hervantaa. Harmi sinänsä, moiset jutu ovat yleensä varsin viihdyttäviä. Ehkä sitten ensi kerralla.